Rakkaat! Tiedätkö, mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Noh, toki terveys ja perhe jne, mutta niiden lisäksi: ikioma paikka maailmassa, oma luola, työhuone, AnskuCave!
En koskaan ole ollut kovin suuri avokonttoreiden ystävä. Häiriinnyn puheluista, seläntakaa kävelijöistä ja siitä, että tiedän, että ruudulleni näkee. Vaikken siinä mitään laittomuuksia pyöritäkään tai muutenkaan salaista, en silti tykkää, että joku voi koko ajan seurata, mitä teen. Luulen, että siinä on jotain yhdistelmää introverttiyttä sekä auktoriteettikammoa. Mun elämänfilosofia on Tove Janssonia lainatakseni, “vapaus on tärkein asia”. Se vapauden etsintä on ollut ammatillisella uralla tärkeässä roolissa, vapaus pystyä rakentamaan asioita, vapaus määritellä omat työtavat ja vapaus vaikka olla hiljaisuudessa tuntikausia. Sitä vapautta ei tässä hälyisessä maailmassa kuulkaa mikään voita!
Olen tässä vuosien mittaan miettinyt paljon oman firman perustamista, mutta tajusin, että en oikeastaan halua vielä sitä omaa firmaa. Tai siis toki haluaisin, mutta ei mulla ole vielä mitään timanttista businessideaa. Sen sijaan tajusin, että lähinnähän mä haluan vaan sen toimitilan! Joten tein helmikuussa 2019 sellaisen taloudellisesti tosi tyhmän ratkaisun, että vuokrasin itselleni erään helsinkiläisen kerrostalon kellarista työhuoneen. Jos pistäisin vuokran, sähkön ja netin kustannukset kuukausittain vaikka johonkin rahastoon, olisin varmaan eläkkeellä onnellisempi, mutta toisaalta annan myös arvoa nykyhetken onnelle. Ja voin sanoa, että ihan joka päivä, kun astun tänne, siis ihan jokainen, olen niin onnellinen ja koen sellaista etuoikeutta, että melkein kyynel tirahtaa (on tirahtanutkin).
Pre-korna-aikana tein täältä semmoiset 2-3 pvä/viikosta ja loput olin asiakkaalla tai työnantajan tiloissa. Huomasin heti, että ensinnäkin saan täällä koodattua parissa päivässä sen, mitä normaalisti viikossa. Lisäksi, kun saan möllöttää yksin hiljaisuudessa sen muutaman päivän viikossa, tuntuu kollegoiden ja asiakkaiden tapaaminen itseasiassa ihan hirveen kivalta niinä päivinä, kun en ole etänä. Jaksan olla sosiaalisempi, ulospäinsuuntautuneempi ja koen, että entinen silmiäpyörittelevä, stressistä passiivisaggressiiviseksi tiuskijaksi taantuva Ansku on historiaa. Lisäksi (ja tätä on toki vaikea itse arvioida) olen mielestäni vähän paremmalla tuulella myös kotona iltaisin, kun kiukku stressaavasta meluympäristöstä on poissa.
Nyt korona-aikaan teen tietysti kokopäiväisesti etänä ja näin retrospektiivissä täytyy kyllä kiitellä menneisyyden Anskua siitä, että otti tämän riskin ja teki, niinkuin oikealta tuntuu, nimittäin tämä koronakausi on mennyt aikalailla kivuttomammin, kun ei tarvitse kaupunkiasunnossa muun perheen seassa yrittää skodailla menemään. Lisäksi erona sellaiseen ratkaisuun, jossa yksi huone asunnosta on työ- ja/tai vierashuone, tämän ratkaisun etu on se, että aamuisin menen konkreettisesti johonkin.. Laitan siis ihan vaatteet päälle, lähden ulos kotoa ja saavun työpaikalle. AnskuCave sijaitsee noin parin kilsan päässä meiltä kotoa ja saan kävellä tänne keskuspuiston vartta, mikä tuo iltaisin mukavan laskeutumisen vapaa-aikaan. Myös tuo sijainti on ollut korona-aikana ihan loistokas, kun ei tarvits muiden kanssa köhiä julkisissa.
Oma työhuone kaipaa tietysti omanlaisensa varustelun. Mulla kävi semmonen munkki silloin puolitoistavuotta sitten, että meidän firma oli ostanut yhden toisen firman ja sen toisen firman toimistoa oltiin tyhjentämässä. Siellä oli paljon bileitä kokeneita kalusteita, jotka eivät itsessään sopineet toimistolle, joten nuo hieman juhlilta tuoksahtavat säkkituolit, nojatuolit ja whiteboardit myytiin huutokauppana. Huutokauppaneitsyenä kokemus oli hieno ja sain satasella tommosen Ikean nojatuolin, vähän juhlinnalta tuoksahtavan Fatboyn, ison roskiksen, whiteboardin sekä ilmoitustaulun. Lisäksi ostin vielä seuraavalta kierrokselta yhden ylimääräisen näytön.
Lisäksi oltiin kotona juuri vaihtamassa keittiön pöytää, joten vanha tuli tänne työhuoneelle. Sain myös lainaan vaimolta hienon Kartellin tuolin sekä yhden keltaisen Aalto-jakkaran. Lisäksi vaimo bongasi mulle ilmaiseksi kaupunginosaryhmästä tommosen tason, joka toimii keittiönä. Tavoite onkin ollut, etten oikestaan osta tänne mitään uutta, vaan koitan saada käytettynä mahdollisimman paljon. Tällä hetkellä esmes mun travis-radiaattori (rasperry pi:ssä tuo forkki) on vauvalta käyttämättömäksi jääneessä hoitopöydässä kiinni. Kun on tarpeeksi luova, kaikki onnistuu!
Meillehän tosiaan tuli tuossa maaliskussa vauva, joten hankin lisäksi tommosen ilmatäytteisen patjan niille päiville, kun lounaan päälle on saatava puolen tunnin tirsat. Tässä on lisäksi kätevä sähköpumppu eli ei tarvitse puhallella ilmaa täyteen, vaan täyttyy ja tyhjenee itsekseen. Ihan hyvä siinä on nukahtaakin!
.. mutta siihen pihviin eli UUSIIN LELUIHIN. Tarinahan menee niin, että lapsena kadehdin viereisen pihan Samia, jolla oli kotona Commandore64. Yritin rakentaa tietokonetta itse, mutta vaikkakin kenkälaatikoon asetellut haarukat, c-kasetti ja pehmolelu kieltämättä loivat perustan hyvin toimivalle tietotekniikalle, ei siitä valitettavasti tullut lopputulokseksi toimivaa kokoonpanoa. Onneksi keski-ikä on siitä hauskaa aikaa, että voi elää lapsuutensa materialistiset traumat uudelleen ja hankkia asioita (tämän takia hankin myös longboardin kompensoidakseen skeittikateutta lapsuudesta ja vaikka se lojuukin lähinnä kellarissa viime vuodet, olen silti iloinen, että sen hankin).
Pitkään olen kadehtinut twitter-virrassa vilahtelevia hienoja pelikoneita, joissa ledit vilkkuu ja sinne koteloon näkee sisään. En kuitenkaan oikeastaan pelaa, mutta toisaalta tykkään hommailla Linuxin kanssa, kokeilla eri distroja jne ja koodailen myös. Hankin siis osat hienoon kokoonpanoon, joka ei suorituskyvyltään olekaan mitään peli-pc:den vaatimaa, mutta mun koodailu/kikkalukäyttöön ihan kuulkaa jeespoxholideionais.
Konehan pitää tietysti koota itse, muutenhan päätä ei kehtaa pistää ulos luolasta. Jimms PC Storella oli sattumoisin juurikin ale, jossa kokoonpanon ROG Strix B450-F GAMING + Ryzen 5 3600 + 16GB HyperX Fury DDR4 3200MH sai hintaan 389e! Siihen sitten valitsin vaan enää kotelon, kiintolevyn, näyttiksen ja virtalähteen ja homma oli valmis. Toimitus tuli upeesti Budbeellä (käyttäkää aina Budbeetä, jos mahdollista!) ja sitten vaan kokoamaan.
Muuten valinnat menivät aikalailla nappiin, paitsi, että olin ensin tilannut vähän liian halpiksen virtalähteen (joku viidenkympin Kolink), mikä sitten ei ton emolevyn kanssa oikein tykännyt toimia. Tai sitten se oli rikki, pitää vielä testailla. Noh, hain sitten Corsairin vähän laadukkaamman pelin ja sittenhän homma rupesi toimimaan. Toi kotelo on vaan silleesti tyhmä, että virtalähteelle on vähän turhan pieni paikka. Tai siis virtalähde istuu sinne kivasti, mutta johdot sitten eivät. Tästä oli joku jollain youtube-kanavalla jo avautunutkin, muta vähän joutui änkemään. Tai sitten olisi voinut purkaa noi kovalevykelkat tosta (sdd:lle on monta vaihtoehtoistakin asennuspaikkaa kotelossa), mutta sen ruuvit oli niin kettumaisessa paikassa, että ängin vaan rumasti sitten ne letkut.
Tällä hetkellä ledit on kytketty tohon kotelon kytkimeen, että voin napista painamalla vaihtaa tota vilkkumista. Voisin kytkeä suoraan emolevyynkin, mutta ilmeisesti niille Asus Aura Sync-softille ja sen kaltaisille on huonosti Linux-yhteensopivuutta. Katsotaan, jos jaksan koittaa askarrella tuon myöhemmin.
Noissa Asuksen ROG Strix -emoissa on muuten UEFI jotenkin defaulttina päällä ja legacy BIOSia ei saanut mitenkään näppärästi vaihdettua. . Tämä tuli eteen, kun käyttöjärjestelmän asennuksessa rupesin värkkäämään partitiotaulua ihan alusta ja törmäsin No EFI system partition was found, the system will likely not be able to boot successfully and the installation may fail. Tai siis kyllähän sen saisi, jos kävisi jossain key managementissa deletoimassa avaimia ja diipadaapa, mutta sain Linuxin asennettua sitten kuitenkin sillä ehdotetulla osioinnilla. Mulla on vaan ssd-levy, 480GB, joten pistin sen puoliksi. Ajatus on, että turvadistrona pyörii Linux Mint ja sitten toisella osiolla pyörittelen aina mitä milloinkin, kun testailen eri distroja.
Linux Mint Cinnamonilla pyörimään.
Tässä vielä kaikkien osien speksit:
- RSB450FG+3600+16GB Asus
- ROG Strix B450-F GAMING
- Ryzen 5 3600
- 16GB HyperX Fury DDR4 3200MHz
- SA400S37/480G Kingston
- 480GB A400 SSD-levy, 2,5″, SATA III, 500/450MB/s, Stand-alone
- BFC-ESM-150-WWWGK-RP BitFenix ENSO MESH RGB
- Corsair RM750x, 80 PLUS Gold -ATX-virtalähde
- GTX-1650-GAMING-X-4G MSI GeForce GTX 1650 GAMING X -näytönohjain, 4GB GDDR5
Sitten pitäisi enää keksiä hänelle nimi. Mun edellinen pöytäpurkki oli nimeltään Antero, rasperry pi:tä olen taasen kutsunut Irmeliksi. Eli jotain semmosta yhtä lämminhenkistä olen hakusessa. Saa ehdottaa! Ai paitsi, mähän en ole vielä toteuttanut minkäänsortin kommentointimahdollisuutta tänne, joten unohtakaa sekin.
Seuraavaksi ajattelin muistutella itselleni, että millastas se koodaaminen Linux-koneella olikaan. Käytin töissäkin pitkään mäkkiä dualbootissa, niin että mulla oli OSX:n lisäksi Arch dualbootissa. Sen sai näppärästi rEFInd:llä pyörimään ja pieniä ongelmia bluetoothin kanssa huomioimatta, se toimikin ihan ok. Sitten tuli aika vaihtaa työkonetta ja tässä uudessa tuli touchbar, usb-c jne, jotka vähän sekoitti hommia. Tai siis rikkoi kaiken. Eli pari vuotta sitten kun testasin, niin linuxin asennus meni ns. puihin, koska ei tunnistanut näppäimistöä, mutta ei toisaalta myöskään niitä mäkin usb-c -portteja, joten asennusta ei voinut viedä eteenpäin ulkoisella hiirellä ja näppiksellä ennen ajureiden asennusta. Niin nyt olen sitten pistellyt ihan Steve Jobsina menemään, eikä siinä mitään vikaa ole. Tai noh, onhan siinä nyt. Herranjumala. Onhan se vähän noloa. Mutta joo, katotaan, asentuuko intellijIdea kuinka hyvin tahi vscode vai pitääkö sitä heittäytyä taas emacsilla koodaamaan, niinkuin isot pojat.
Semmosta, ei muuta tänään, kiitos kun luit!